No niin...

Kirjoitin eilen lyhyesti mellakoista, joista ainakin netin perusteella oli jonkun verran uutisoitu Suomessakin. Käytännössä niillä ei kuitenkaan ole ollut paljoa vaikutusta allekirjoittaneen normaaliin elämiseen täällä Thaimaan auringon alla. Phuketin lentokenttä oli tosiaan jouduttu sulkemaan, mutta muuten koko mellakoinnin vaikutuksia ei ole kaupungilla liikkuessaan huomannut ollenkaan.

Parissa päivässä onkin sitten tapahtunut yllättävän paljon. Tutustuminen kampusalueeseen ja thaimaalaiseen ruokaan on tapahtunut kuin itsestään, eikä kaupungilla liikkuessakaan ole liikaa karttaa tarvittu. Kulkeminen täältä yliopiston hoodeilta Patong beachille on ainakin tähän mennessä tapahtunut paikallisen joukkoliikenteen luotettavassa kyydissä: kuorma-autoista tuunatut paikallisbussit kuljettavat matkustajiaan melkein mistä vain mihin vain, eikä virallisia pysäkkejä ole matkalla ollenkaan. Lisäksi matka-aikaan vaikuttavat paljon esimerkiksi ruuhkat ja kuljettajan ajotapa, sillä vähän ennen Patongia on nähtävillä ehkä tähänastisen elämäni isoimmat ylämäet. Niihin ajetaan hyvin hitaasti ja mäkeä noustessa vauhti tippuu vielä entisestään. Moottorin huutaessa viimeisiään ei voi kuin toivoa, että auto pääsee mäen ylös ja alas tullessa jarrutkin toimisivat. Joka tapauksessa tähän mennessä mäet on aina päästy ylös ja alas, mutta tulevalla skootterikyydillä matka voi muuttua vieläkin mielenkiintoisemmaksi.

Tarkoitus olisi siis vuokrata skootteri, jotta kulkeminen olisi entistäkin vaivattomampaa. Matkat sinänsä eivät ole mahdottomia, mutta kolmenkymmenen asteen helteessä liikkumisesta tekisi mielellään vaivattomampaa. Lämpötila ja mukava kosteus, jotka täällä vallitsevat, tekevät päivistä kohtalaisen hikisiä. Onneksi kuitenkin isommilta sateilta on ainakin vielä vältytty ja esimerkiksi tänäänkin hengailimme rannalla. Ranta olikin sitteen aika asiallinen: muutaman kilometrin vanhaa kunnon Liutun rantaa pidempi, lämpimämpi ja muutenkin ehkä vähän asiallisempi. Veden lämpötilakin oli enemmän kuin mitä Suomessa on ilman lämpötila ollut missään vaiheessa tänä vuonna. Ei siis valittamista tältäkään osin...

Koulu alkaa varsinaisesti huomenna orientaation merkeissä. Tunnollisina opiskelijoina kävimme tänään vuokraamassa talon, jonka pihapiiristä löytyy muun muassa uima-allas ja tenniskenttä. Vuokraan oman lukaalini parin kaverin kanssa, joten asumisessa säilyy edes jonkinlainen opiskelija-asumisen tunnelma vaikkei solukämpästä tässä yhteydessä voikaan edes puhua. Erakoitumista ei siis ole tapahtunut, vaan jopa sosiaalisia kontakteja on kampuksella luotu. Eniten tekemisissä ollaankin -yllättäen- suomalaisten kanssa. Muita kuin thaimaalaisia ja suomalaisia täällä ei oikeastaan näy, eikä thaimaalaisten kanssa kommunikointi muulla kuin thailla ole edes yrittämisen arvoista. Ehkä jo viikon päästä puhun virheetöntä thaita ja mukaudun muutenkin paikallista asukasta muistuttavaksi. :D

Kriisiä pukkaa

Uutisten perusteella tänne on kehkeytynyt jonkinlainen polittinen kriisi, jonka ansiosta mielenosoituksia on myös Phuketissa. Saapuminen näille hoodeille osui kuitenkin loistavaan hetkeen: Phuketin lentokenttä oli suljettu eilen jossain vaiheessa, mutta ainakin vielä meidän lentomme Bangkokista tuli perille aivan normaalisti. Sen sijaan meitä vastassa ollut yliopiston edustaja oli joutunut mielenosoitusten vuoksi jättämään autonsa varsin kauas kentästä, joten kävelyä laukkujen kanssa kyllä riitti.

Hengissä siis ollaan, eikä mellakoita täällä ole edes näkynyt. Kirjoitan tarkemmin lisää, kunhan ehdin. Loistavalla suomi-englanti-thai -kommunikoinnilla kun nyt sain netinkin vihdoin toimimaan. :D

Lähtö lähenee

No niin, lähtö on lähellä. Itse asiassa pelottavankin lähellä kun ottaa huomioon, että vielä on esimerkiksi kaksi keskeneräistä esseetä totaalisen vaiheessa. Rahat on onneksi vaihdettu, pankkikorttien tunnusluvut saatu selville ja lähtöselvityskin on jo hyvissä ajoin tehty. Olemattomana sivuseikkana myös opintotukilautakunta oli vakuutettu ja tieto opintotuen myöntämisestä tuli tänään ilmi. Kiitos vain, Kelan tädit. Mutta... Kai sitä nyt jonkun verran tarvitsisi pakatakin, ennen kuin lähtö on käsillä?

Kuten molemmat tätä tekstiä lukevat tietävätkin, olen siis suuntaamassa syksyä pakoon Thaimaahan. Tarkoituksenani on viettää kolmisen kuukautta Phuketissa opiskellen, mutta mikäli itseäni yhtään tunnen, voin kertoa, ettei opiskelu ehkä tule olemaan ihan kokopäiväistä. Joka tapauksessa opiskelupaikkakin sieltä pitäisi löytyä, mutta siitä kerron enemmän sitten, kun itsekin asiasta jotain tiedän. Joka tapauksessa tiedän, että Thaimaan jälkeen on melkein kuukausi aikaa kierrellä pitkin ja poikin Aasiaa, joten ehkäpä Vietnam ja Balikin tulevat syksyn mittaan tutuiksi.

Kaikesta tästä voi varmaankin päätellä, etten ole ihan liikaa ottanut asioista selvää. Stressaaminen on tässä tapauksessa turhaa, ja vaikka Thaimaassa onkin tarjolla vesisateita, uskon thaimaalaisen syksyn olevan kaikin puolin suomalaista lajitoveriaan mukavampi. Makuasia, sanoisi joku. Pääasia kuitenkin, että ainakin joksikin aikaa pääsee eroon arjesta, opiskelustressistä ja liiallisesta miettimisestä. Asiakkaista ja palvelualan mahtavuudesta nyt puhumattakaan.

Jyväskylän molopäille sellaisia terveisiä, että jatkuva uhoaminen Tampereen paremmuudesta ja ainutlaatuisuudesta on kokenut kuluneen kesän aikana kolauksia. Varautukaa siis siihen, että setämies saattaa vielä jonain päivänä palata maitojunalla Kortsun ja kirjaston kahvilan välisille hoodeille. Nyt kuitenkin Jyväskylä jää taustalle ja Phuketin rannat (ja vesisateet ja transut ja mitä niitä nyt onkaan) täyttävät ajatukset. Kone Tampereelta lähtee iltapäiväviideltä ja sitä ennen on vielä miljoona asiaa tehtävänä. Eiköhän tää tästä...

Yritän päivittää tapahtumia aina tasaisin väliajoin, enkä varmastikaan kerro totuutta tapahtuneesta. Värikynää käytetään enemmän kuin koskaan ja pääasiallinen tarkoitus on vain päteä, ruikuttaa ja saada aikaan kateutta. Osoittakaa siis myötätuntoa. :D