"Pain at left side of pain"

Kylän pääkatu oli vielä hieman meidän kylämme vastaavaa vaatimattomampi.

Tsunamista kärsineessä kylässä kuuluimme porukkaan siinä missä metrin verran meitä lyhyemmätkin kaverit. Löydä kuvasta neljä suomalaista.

Thaimaassa viikon aikana saamani lääkemäärä vastaa noin tuplasti sitä, mitä Suomessa olen reilun parinkymmenen vuoden aikana saanut.

Hehkutettuani aikani Thaimaan syksyn mahtavuutta ja arjen onnistumista sain vihdoin esimakua siitä, miltä tavallinen elämä lokakuussa tuntuu. Tällä kertaa yöpakkaset tai satunnaiset räntäkuurot eivät iskeneet asuinympäristöömme, eikä kylmyyskään vaivannut samaan tapaan kuin kotoisassa Kortepohjassa kuluneiden vuosien aikana. Joka tapauksessa kuluneen viikon aikana sain jälleen huomata, kuinka tavallinen kuolevainen voi kärsiä kivuista ja nauttia tuntemattomista kipulääkkeistä enemmän kuin aiemmin olisin voinut kuvitella.

Tiistai-ilta oli lähihoodeillamme suurien tapahtumien aikaa. Paikallisia kasvisruokafestivaaleja lukuun ottamatta ehkä eniten yleisöä kerännyt tapahtuma oli lähikaupan pihassa ensi-iltansa saanut allekirjoittaneen yhden miehen show, jonka suurimpana vetonaulana toimi tällä kertaa totaalisen jumissa ollut selkä. Yhden pahaa-aavistamattoman kumarruksen seurauksena nähtiin muun muassa jonkin verran pihalle pullistuneita silmiä, joustavia alaraajoja ja taidokasta mopoon nojaamista, jotka yhdessä muodostivat tämän kertaisen näytelmämme kohokohdat. Tässä vaiheessa lienee huomaavaista kertoa kyseessä olleen jonkinlainen selkäkramppi, jonka ansiosta liikkuminen on ollut tavallista haasteellisempaa ja tutustuminen thaimaalaiseen sairaalakulttuuriin entistäkin syväluotaavampaa.

Koska vanhuuden vaivat eivät parissa päivässä muuttuneet mihinkään ja huippuunsa saakka trimmattu vartaloni tuntui kankeammalta kuin vuosiin, päätin kunnioittaa paikallista sairaalaa vierailullani torstaiaamuna. Luonnollisestikaan sairaalavierailu ei tullut kyseeseen keskiviikkona vapaapäivästä johtuen, joten katsoin sairaalareissun sopivan paremmin päivään, jolloin koulussa olisi pitänyt istua aamusta iltaan. Menemättä likaisiin yksityiskohtiin voin kertoa thaimaalaisen kipupiikin olevan kokeilemisen arvoinen ja dialogin potilaan ja lääkärin välillä olevan paikoin jopa suhteellisen haastavaa. Näin ollen tällä kertaa edes ennalta opiskelluista vuorosanoista ei tuntunut olevan liiaksi hyötyä.

Koska thaimaalaiset ovat yleensäkin järjen ja loogisen päättelyn käytössä melkolailla huippuluokkaa, kuului selän tutkimiseen joitain mielenkiintoisia yksityiskohtia. Luonnollisesti tutkimus kuin tutkimus on hyvä aloittaa potilaan punnitsemisella, jotta kyseistä toimenpidettä seuraava verenpaineen mittaaminen sujuisi kuin itsestään. Kuitenkin ehkä tähänastisen elämäni hauskimpana sairaalakokemuksena oli potilaan ruumiinlämmön mittaaminen käytännöllisesti kielen alta. Muistettuani mistä muualta lämpötilaa voitaisiin tarvittaessa mitata, kiitin sairaalaamme hienotunteisuudesta ja toivon teknisen kehityksen vielä jonain päivänä johtavan lämpötilan määrittelemiseen esimerkiksi kainalon tai korvan alueelta. Kuitenkin kaiken tämän koettuani sain kuulla diagnoosini, jonka mukaan tilanteeni ei ole enempää eikä vähempää kuin "Pain at left side of pain".

Kipu kivun vasemmalla puolella on varmasti suomalaisenkin lääkäritoiminnan huippudiagnooseja, mutta erinäisten lääkehuurujen jälkeen tilanne alkoi hiljalleen helpottaa ja usko thaimaalaiseen sairaalaan palasi nopeammin kuin olisin uskonutkaan. Puolikuntoisena ja notkealla selällä varustettuna olinkin viikonloppuna enemmän kuin elementissäni vieraillessamme kylässä, joka hiljalleen on toipunut tsunamin aiheuttamista menetyksistä. Vaikka vieraileminen kyseisessä kylässä herättikin etukäteen jonkin verran ristiriitaisia odotuksia, kannatti kylän lapsien parissa ehdottomasti viettää melkein kokonainen iltapäivä.

Kylä jossa vierailimme, oli tuhoutunut neljän vuoden takaisessa tsunamissa lähes täysin. Aineellisten vahinkojen lisäksi myös suuri osa kylän asukkaista oli menettänyt henkensä, eikä kylän jälleenrakentaminenkaan ole ollut paikallishallinnon asialistalla tärkeimpien toimien joukossa. Virallisten avustustoimien ohella kylässä tehdään huomattavissa määrin vapaaehtoistyötä, jonka ohella myös esimerkiksi kirkolla ja Italian valtiolla on ollut suuri rooli jälleenrakentamistyössä ja lasten kouluttamisessa. Vierailumme aikana tehdyn lyhyen kierroksen ansiosta ainakin allekirjoittaneelle konkretisoitui tsunamin aiheuttamien vahinkojen määrä ja luonnonvoimien arvaamattomuus, mutta ehdottomasti tärkeintä oli jälleen saada realistista kuvaa siitä, miten Thaimaassa asiat todella toimivat. Kaikesta kokemastaan huolimatta kylän lapset olivat iloisia ja uskomattoman energisiä tapauksia, joille englannin opiskeleminen näytti maistuvan jokseenkin samassa mittakaavassa kuin meille thain saloihin syventyminen.

Uuden viikon alkaessa olin jälleen askelta lähempänä Phuket International Hospitalin kanta-asiakkuutta. Kontrollikäynti vammautuneen selän takia muuttuikin hetkessä makoiluksi valvontahuoneessa tippapussin tyhjenemistä seuraten. Ilmeisesti jonkinasteisen ruokamyrkytyksen jälkitunnelmissa vietin jälleen laatuaikaa hyväksi havaitsemassani sairaalassa. Ruumiin lämpötilan noustessa kolmeenkymmeneenyhdeksään asteeseen laatuajan viettäminen oli kuitenkin haasteellista, joten muutaman tunnin lepäilyn jälkeen sain jälleen kohtalaisen suuren annoksen erinäisiä lääkkeitä ja käskyn palata kotiin. Innolla odotan, ettei mukaan saamaani näyteputkiloa tarvitse lähipäivien aikana ottaa käyttöön ja sen kanssa nöyrästi palata takaisin paikalliseen parantolaan...