torstai 30. lokakuuta 2008

Poissaolokiintiön hyötykäyttöä




Prince of Songkla University tuntuu poissaolojen suhteen hieman kotoisaa Jyväskylän yliopistoa tarkemmalta opinahjolta. Kaikilla kolmella kurssilla, joita läsnäolollani vaihtelevalla menestyksellä kunnioitan, on kahdeksankymmenen prosentin läsnäolopakko. Toisin sanoen mikäli luennoista syystä tai toisesta jättää väliin enemmän kuin viidesosan, ei lopputenttiin enää ole menemistä. Sen sijaan lääkärintodistusta tai muuta virallisluontoista paperia vilauttamalla aiemmat poissaolot mitätöidään ja ovet uusien poissaolojen ihmeelliseen maailmaan aukeavat pyytämättä ja yllättäen. Niinpä suosikkisairaalani papereita yliopistolla esiteltyäni huomasin, etten itse asiassa olekaan hyödyntänyt poissaolojani tavalla, jolla niitä olisi suotavaa hyödyntää. Jos olemassa on poissaolokiintiö, niin kai sitä tulee edes hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla? Kummelin tyyliin "poissaolokiintiö tykkää kun sitä käytetään".

Elimme pitkään uskossa, että sadekausi loppuisi hiljalleen lokakuun alkuvaiheissa. Vaikka syyskuussa sateita riitti hoodeillamme yllättävänkin vähän, ei tilanne lokakuussa ole muuttunut ainakaan parempaan suuntaan. Varsinkin viime ja tämän viikon aikana on tuntunut siltä, että vettä tulee tauotta aamusta iltaan ja vielä yöhönkin jatkuen. Esimerkiksi tänään olin ajatellut siirtyä aamulla Thai Cookingin pariin, mutta herättyäni aamuseitsemältä pimeässä huoneessa vesisadetta kuunnellen päätin, että luennolle ehtii kyllä myöhemminkin. Kuten tekstistäni varmaankin on huomattavissa, olen todella huolissani poissaolokiintiön menestyksekkäästä hyödyntämisestä ja koulua ollessa jäljellä enää kaksi kokonaista viikkoa tuntuu, että saan poissaoloni vielä käytettyä esimerkiksi ensi viikon aikana.

Itse järjestettyjen vapaapäivien aikana olen saanut suunniteltua henkilökohtaista Aasian kiertomatkaani taas jonkin verran eteenpäin. Ensi viikolla kulutan muutaman koulupäivän Hua Hinissa Marikan seurassa, sillä harvoin vanhoja ystäviä tapaa tällä puolella maailmaa. Hua Hinin reissun jälkeen jäljellä onkin sitten enää yksi kokonainen kouluviikko, jonka jälkeen olisi tarkoitus suunnata Balille viettäen matkalla Kuala Lumpurissa muutama päivä. Kuala Lumpur on tuttu viime kevään Singaporen äkkilähtömatkaltamme, josta yhä edelleen mitä nöyrimmin kiitän KLM -lentoyhtiötä ja epäonnistunutta hintapäivitystä lentolippujen myyntijärjestelmässä. Kuala Lumpuria enemmän odotan kuitenkin jo tässä vaiheessa Balia, jonka hehkutus paikassa jos toisessakin hakee vertaistaan. Uskon, ettei Balin suhteen tarvitse aina iltaisin itkeä itseään uneen.

Jos Balille meneminen on jo varmaa, on sen jälkeisen reissun suunnittelu valmis vasta periaatteen tasolla. Nyt näyttäisi siltä, että kymmenen päivän Balilla olemisen jälkeen vaihtaisin vajaaksi pariksi viikoksi Vietnamiin. Koska molemmat mainitsemisen arvoiset vietnamilaiskaupungit, Hanoi ja Ho Chi Minh, sijaitsevat maan eri kolkissa, on edessä pienimuotoinen ja suhteellisen nopealla aikataululla tapahtuva kiertomatka. Jos ja kun aikaa vielä jää, jatkan Vietnamista muutamaksi päiväksi Hong Kongin miljoonakaupunkiin. Hong Kongin jälkeen muutama päivä Bangkokissa elpyessä ja ostoshysteriaa hankkiessa menee varmasti nopeasti ja jäljellä olisi sen jälkeen enää lento Suomeen.

Kuunneltuani radiosta, että talvi on tulossa Suomeen ehkä jo seuraavan viikonlopun aikana, en jaksa nurista edes jatkuvista vesisateista tämän enempää. Aika täällä on kulunut niin nopeaan, että tässä vaiheessa kolmen kuukauden vaihtorupeamaani olen huomannut, että tässä tuntuu käyvän juuri niin kuin alussa pelkäsinkin. Kun alussa en pitänyt kiirettä minkään asian suhteen uskoen, että aikaa täällä olisi jäljellä ruhtinaallisesti, olen nyt huomannut ajan loppuvan nopeammin kuin alkuun kuvittelinkaan. Lopputuloksena taitaakin nyt olla minuuttiaikataulu, jonka mukaan mopoilen Phuketia rannalta toiselle ja turistikuvia ottaen. Turistikuvista puheen ollen osoitteeseen http://picasaweb.google.com/mijumeri on nyt ilmestynyt koko perheelle sensuroituja matkakuvia kuluneelta syksyltä. Ensi viikkoa ja Suomesta tilaamaani ruisleipää odotellessa...

Ei kommentteja: