Itsehän suosin korruptiota

Thaimaalaisella kalenterilla on mielenkiintoinen ero verrattuna Suomessa kuluviin päiviin. Hehkuttamatta yhtään liikaa en voi olla ihmettelemättä miten nopeaan Thaimaassa vietetty aika on loppujen lopuksi kulunut. Vaikka kotiinpaluu ja oma henkilökohtainen Aasian kiertomatkani ovatkin vielä melkein kahden kuukauden päässä, tuntuu kuin reilun kuukauden mittainen ajanjakso olisi kulunut samassa ajassa kuin yksi marraskuinen maanantai Suomessa. Ajan kuluessa on ollut tavallaan myös hauskaa huomata, kuinka täällä pitäisi koko ajan keksiä jotakin järkevää tekemistä ja liikkua jatkuvasti paikasta toiseen. Phuketiin muuttaminenhan ei itsessään ole mitenkään mukavaa, joten tekemistä ja liikkumista on pakonomaisesti keksittävä joka päivälle, jotta täällä vietetylle ajalle olisi jokin rationaalinen syy.

Kuluneena viikonloppuna kulutimme aikaamme jälleen liikkumalla paikasta toiseen. Koska matkailu kliseisesti todella avartaa ja nykyinen kotimaamme tarjoaa maan rajojen sisäpuolelle suuntautuvaan matkailuun hieman Suomea mielenkiintoisempia kohteita, päätimme suunnata rantakohteiden sijasta pidennetyksi viikonlopuksi Bangkokiin. Bangkok, jota ilmeisesti melko yleisestikin Enkelten kaupungiksi kutsutaan, eroaa muista aasialaisista suurkaupungeista jokseenkin omanlaisenaan kohteena. Kaupungin lempinimelle voi olla hyvätkin perusteet, mutta esimerkiksi myös allekirjoittanut olisi mielellään ottanut siivet selkäänsä ja lentänyt pois tuosta pimeällä pilvenpiirtäjästä katsottuna niin kauniista kaupungista, jonka kaduilla liikkuessa ei voinut olla huomaamatta olevansa missään muualla kuin kunnioitetussa kuningaskunnassamme.

Pikaisen vierailumme perusteella Bangkok on melkolailla ristiriitainen sekoitus kaaosta, epäjärjestystä ja rähjäisyyttä, mutta toisaalta myös hienoja temppeleitä, huijaavia taksikuskeja ja loistavia ostosmahdollisuuksia. Vaikka kaupungilla varmasti olisikin ollut paljon kulttuuriantia tarjottavanaan, keskityimme lähinnä tekemään täsmäiskuja ostoskeskuksiin, joissa toiminnallamme aiheutimme huomattavan määrän tyhjiä hyllypaikkoja ja edistimme menestyksekkäästi kansantaloutta. Joka tapauksessa kaiken tämän jäljiltä ei voinut olla kuin tyytyväinen palatessaan taas Delight Villagen kotoisaan tunnelmaan ja maaseudun rauhaan.

Kuten jälleen molemmat blogiani lukevat henkilöt osaavat arvata, hauskimpien Bangkokissa koettujen tapahtumien joukkoon lukeutuu ehdottomasti oluen ostaminen. Normaalilla tuurillamme viikonlopuksi pääkaupunkiin julistettu alkoholijuomien myyntikielto tuntui kuitenkin muutaman neuvoa-antavan iltaoluen ostamisen suhteen enemmän hidasteelta kuin esteeltä. Tunnetusti hätä keksii keinot, joten sivukujilta löydetyn salakapakan hintatasosta närkästyneenä suuntasimme yön pimeydessä hotellin viereiseen lähikauppaan hurmaamaan henkilökuntaa toiveenamme saada kaksi juomaa jokaiselle seurueeseemme kuuluneelle.

Paikallinen Fresh Mart ei ollut turhan tarkkaan kätkenyt juomakaappiaan kutakuinkin keskelle myymäläänsä. Jälleen kerran loistavalla englannin ja thain sekoituksella käyty keskustelu lattianpesijän kanssa johti tilanteeseen, jossa myyntikieltoa paheksuttavalla tavalla rikottiin. Ostotapahtumasta erityisen hauskan teki se, ettei tuotteita varsinaisesti edes kassan kautta myyty: hinnat, määrät ja tuotteet merkittiin käytännöllisesti ruutuvihkoon, eikä paikalle jälkeemme saapuneille thaimaalaisille janoisille persoonille oluita suotu. Niinpä hyvästä palvelusta kiitollisena tulin samalla tukeneeksi korruptiota voitelemalla myyjiä ruhtinaallisella sadan bahtin lahjuksella. Luonnollisesti valtio-opin ja hallintotieteen opiskeluissa kunnostautuneena moniosaajana paheksun korruptoituneita maita, mutta käytännössä näinkin vakavan tilanteen kokeneena en voi kuin kannustaa ihmisiä lahjusten antamiseen ja elämänlaatunsa parantamiseen kyseenalaisilla keinoilla.

Bangkokissa vietetyn viikonlopun jälkeen olikin sitten taas aika palata tehokkaana opiskelujen pariin. Maanantain luennosta ja bulgarialaisesta taloustieteen ihmeestä sen enempää kitisemättä tiistaina opittiin jälleen paljon uutta. Opituista seikoista ehkä tärkein on jälleen uusi ihmistyyppi, jota esiintyy kaiketi vain Thaimaassa ja etenkin kunnianarvoisan Prince of Songkla Universityn opetushenkilökunnassa. Tässä vaiheessa valokeila kääntyy kuin kääntyykin Thai Food Preparation -kurssin puheliaan ja miellyttäväilmeisen apuopettajan puoleen, joka kenties tahtomattaan aiheuttaa jonkinasteista hilpeyttä kurssille osallistuvien joukossa.

Apuopettajamme on varmasti ihmisenä ihan mukava, mutta opettajana ei ehkä niin ammattilainen kuin etukäteen voisi kuvitella. Kyseessä oleva neiti-ihmisemme ei yllättäen puhu liiaksi englantia, mutta ei myöskään kuluta turhaa aikaa neuvomiseen ja kurssilla esiintyvien ongelmatilanteiden ratkaisemiseen. Sen sijaan opetustuokioihin toivottua vaihtelua tuovat tilanteet, joissa suomalaisopiskelija ei esimerkiksi osaa sekoittaa kattilassa olevia ruoka-aineita oikeanlaisella tekniikalla. Sekoitusongelma on onneksi helposti ratkaistu, sillä apuopettajamme rautaisella ammattitaidollaan ja voimakkailla käsivarsillaan varustettuna siirtää nopeasti tieltään pois isommankin suomalaisen ja tekee itse epäonnistuneena pitämänsä työn. Hauskinta kuitenkin on se, että aiemmin mainitsemiani kattilassa olevia ruoka-aineita hän sitten sekoittelee aivan samanlaisella tavalla, kuin epäonnistuneet opiskelijatkin. Tosin sillä erolla, että arvoisan apuopettajamme tekemänä työ kuin työ on kuitenkin ensiluokkaisesti tehty.

Thaimaalaiset ihmiset ja heistä aiheutuva päteminen ja ruikutus ovat varmasti tulleet syksyn mittaan tutuksi paitsi itselleni, myös niille epäonnisille sieluille, jotka blogiani ovat alentuneet lukemaan. Tämänkertaisena loppukevennyksenä haluan jälleen kärjistää eroja thaimaalaisten ja suomalaisten välillä kertomalla henkilökohtaisesti tavanneeni bangkokilaisessa yökerhossa uraansa luoneen vessaniksauttajan tai vaihtoehtoisesti toiletti-isännän ominaisuudessa esiintyneen herrasmiehen. Vaikka itse kaverini kokemuksesta viisastuneena pysyttelinkin tiukasti erossa tämän omanlaisensa ammattihenkilön palveluksista, voin kertoa, ettei saniteettitiloissa suoritettavia toimenpiteitä välttämättä helpota erinäiset korviin kohdistuvat hieronta- ja niksautteluhetket. Uusia kokemuksia haluaville kerron tarvittaessa mielelläni lisätietoja :D