Päänhakkaajanainen, isoja seteleitä ja puuttuva vessapaperi

Thaimaassa vietetty aika on vahvistanut käsityksiä siitä, ettei kyseisessä maassa juuri mikään toimi niin kuin järki sanoisi. Hyvänä esimerkkinä toimii kotoisan kylämme vastaanotossa työskentelevä nainen, joka reagoi asiaan kuin asiaan samalla tavalla: läpsimällä itseään päähän. Kuukauden kestäneen yhteisen taipaleemme aikana olemme käyneet lukuisia keskusteluja, jotka ovat aina noudattaneet samaa kaavaa. Keskustelu alkaa yleensä allekirjoittaneen tarpeella kommunikoida päivän polttavasta puheenaiheesta, joka voi olla niin pyyhkeiden vaihtaminen kuin vesipullon ostaminenkin. Ottamatta kantaa siihen, onko kahta pyyhettä vaihdettaessa todella vaihdettavissa kaksi vai kolme pyyhettä, kommunikointi jatkuu päänhakkaajanaisen selkeähköillä thaiksi lausutuilla vuorosanoilla. Dialogin jatkuessa englanniksi lausutulla kommentilla tilanne menee jo turhan vaativaksi ja vanha hyväksi havaittu tapa vastata asiaan kuin asiaan otetaan jälleen käyttöön. Ei ole sellaista keskustelua, ettei päänhakkaajanainen saisi siihen mahtumaan napakkaa päänläpsimistä. Tyytyväisenä kuitenkin oletan päänhakkaamisen kohdistuvan jatkossakin vastaanoton rautaisen ammattilaisen omaan, eikä allekirjoittaneen, päähän.

Kylämme työllistää päänhakkaajanaisen lisäksi myös lukuisia muita hienoja ihmisiä. Yksi yhteiseksi suosikiksemme noussut henkilö on puutarhuri, jonka voi löytää pensassaksineen mitä ihmeellisimmistä paikoista. Mikäli talolle on tilattu siivous, sisältyy siihen käytännössä automaattisesti myös puutarhurin talokierros, jonka aikana talon sisätiloissa tuskin keskitytään puutarhuroinnin ihmeisiin. Lähes päivittäin puutarhurin voi löytää myös kurkkimassa taloon sisälle, jolloin esimerkiksi kadonneiden tietokoneiden kohtaloa voi pohtia ilman todennäköisyyslaskennan täydellistä osaamista. Luonnollisesti myös tirkistelyyn kuuluvat pensassakset, joista puutarhurimme luopuu vain tauolle lähtiessään. Silloinkin sakset jäävät usein keskelle pensasaitaa, sillä hektistä on puutarhurin elämä ja teot.

Yksi mielenkiintoisimmista asiakaspalvelutapahtumista syntyi tänään kuin itsestään puhelimen välityksellä. Kylämme nettiyhteys oli poikki ties monettako kertaa, joten päätin soittaa operaattorin asiakaspalveluun. Jälleen kerran epäselvä englannin kieli kohtasi selkeän thain ja muutaman minuutin hedelmällisen keskustelun jälkeen nettiyhteys palasi Delight Villagen aitojen sisäpuolelle. Ruhtinaallisen tunnin toiminnan jälkeen netti kuitenkin katkesi, joten puhelinasiakaspalvelijan kommentti "Maybe ten minutes and then working" saattoi sittenkin olla vain suomalaisen katkeruuden tukahduttamiseksi suunnattu.

Käteisellä maksaminen on yksi suurimmista haasteista, joihin tavallinen kuluttaja voi tässä erikoisessa maassa ottaa osaa. Haaste koskee erityisesti tuhannen bahtin seteliä, joka tuttavallisemmin vastaa kahdenkymmenen euron seteliä. Seteli on sekä isoin että hankalin, mitä Thaimaan keskuspankki on juhlallisesti markkinoille laskenut. Mikäli tuhannen bahtin setelillä erehtyy maksamaan ostoksiaan, on ostosten loppusumman parasta olla lähellä tuhatta. Muissa tapauksissa ostaminen saattaa jäädä haaveeksi puuttuvien vaihtorahojen ansiosta, mutta onneksi lähikulmiltamme löytyy aina yhtä tehokkaasti palveleva 7-Eleven, eli kavereiden kesken pelkkä Seiska, joka on varustautunut kuluttajien palvelemiseen yli 20 euron pohjakassalla.

Vaikka paikalliset ovatkin varsin ystävällisiä, ei sama päde palveluammateissa työskenteleviin ihmisiin. En tiedä johtuuko asiakaspalvelun vaikeus kielimuurista, asenteesta vai väärinymmärryksistä, mutta useammassa kuin yhdeksässä tapauksessa kymmenestä palvelu on tuplasti happamampaa kuin krapulaisena sunnuntaina Hong Kongin kassalla. Happamuuden ohella tilanteiden haasteellisuus tiivistyy myös esimerkiksi mehulasia tilatessa esitettäviin neljään tarkentavaan kysymykseen.

Alkoholijuomien ostaminen on Thaimaassa kellontarkkaa puuhaa. Jokaiseen päivään mahtuu pari kappaletta muutaman tunnin ajanjaksoja, joiden aikana alkoholin myyminen on kielletty niin kaupoissa kuin kioskeissakin. Luonnollisesti tämäkään kielto ei ole aivan aukoton, sillä mikäli alkoholiostosten yhteistilavuus ylittää maagiset kymmenen litraa, on ostotapahtuma mahdollinen mihin aikaan tahansa. Vinkkinä myös Suomen alkoholipolitiikkaa suunnitteleville: täältä kannattaa ottaa mallia, mikäli omat ideat eivät riitä.

Jotta tämänkertainen avautumiseni olisi kokonaisvaltainen, on keskusteluun nostettava mukaan myös paikallisten saniteettitilojen puuttuvat metsätaloustuotteet. Tuttavallisemmin vessapaperin nimellä kulkevan harvinaisuuden bongaaminen thaimaalaisista kaakeliluolista on harvinaisempaa kuin seitsemän oikean numeron veikkaaminen Lotosta, mutta käsipaperin löytäminen olisi sitäkin suurempi onnenpotku. Johtuen ehkä paikallisten tavasta olla pesemättä käsiä vessakäynnin jälkeen ei esimerkiksi Thai Cooking -kurssillamme käsien peseminen ole turhan tarkkaa, sillä eihän ruuanlaitossa olla kosketuksissa juuri muihin kuin elintarvikkeisiin.

Vaikka tässä kunnioitetussa kuningaskunnassa juuri mikään ei siis toimi niin kuin etukäteen voisi kuvitella, on täällä vietetty aika tuplasti parempaa kuin koti-Suomessa. Erot Suomen ja Thaimaan välilllä kasvattavat ainakin kiitollisuutta kotimaata kohtaan, eikä toimiva nettiyhteyskään ole toivomuslistallani ihan viimeisten joukossa. Pinnallista tai ei, arkeen kuuluvia itsestäänselvyyksiä osaa arvostaa vasta, kun niistä on ollut pitempään erossa. Ehkäpä jouluna voin huomata kaipaavani jotain Thaimaasta tuttua, vaikka tällä hetkellä se tuntuukin melko epärealistiselta. Siihen saakka aion kuitenkin nauttia olostani täällä ja käydä välillä koulussakin :D