Tähän voisi ehkä jopa tottua

Thaimaassa arkikin tuntuu paremmalta kuin Suomessa. Vaikka täkäläisessä yliopistossa ei käytännössä tunnetakaan Suomesta tuttua akateemista vapautta, ei luennoilla oleminen ole ihan niin ahdistavaa kuin etukäteen olisi voinut kuvitella. Täällä suorittamistani kolmesta kurssista (ei, ei niitä vielä ole suoritettu eikä suorituksen saaminen nyt niin varmaa ole) kaksi tuntuu varsin mukavilta ja kolmas edustaa hieman mukavuudesta eroavaa tunnelmaa... Tuo kurssien musta lammas, Thai Language, voittaa kuitenkin esimerkiksi jyväskyläläiset intellektuellikeskustelut Venäjän metsistä tai vaikkapa politiikan eri topoksista, vaikka läpipääsyä tästä kurssista voikin jännätä hieman aiempia enemmän.

Thaikieli on melkoinen sekamelska erilaisia käppyröitä, kirjaimien irvikuvia ja kaikkea siltä väliltä. Välillä merkkien sekaan heitellään lisäksi pieniä merkkejä, jotka antavat oman selkeyttävän lisänsä kokonaisvaltaiseen kokemukseen tästä kauniista kielestä. Jos joku on oikeasti väittänyt suomen olevan maailman vaikein kieli, voin kertoa kaverin olleen väärässä: kyllä thai on vielä epämääräisempää mongerrusta. Tämän hetkinen osaamiseni thaissa rajoittuu lähinnä yhteen ainoaan kirjaimeen. Kirjain muistuttaa muodoltaan kanan sivuprofiilia ja merkitykseltään tarkoittanee kanaa. Tästä johtuen kommunikointi paikallisten kanssa voi olla jokseenkin rajoittunutta, jos joskus haluaisi puhua vaikkapa jostain muusta kuin kanasta.

Muutama perusfraasi kielestä on toki tarttunut, mutta ei niitä juuri tule käytettyä. Siinä missä thai hiljalleen kehittyy ja suomi pysyy yllä, taitaa englanti kuitenkin huonontua entisestään. Paikallisten kanssa jutellessa eri aikamuotoja ei liiaksi käytetä ja lauseet ovat muutenkin tuttuja ala-asteen englannintunneilta. Ja vaikka yleisin vastaus ihan mihin vain onkin "yes yes" ei koskaan voi olla varma, onko saanut asiansa perille. Toisaalta myös "sorry please" on tullut tutuksi mitä miellyttävimmissä asiakaspalvelutilanteissa.

Joka tapauksessa arki täällä tuntuu siis yllättävänkin hyvältä. Luentoja ei ole liiaksi asti ja vaikka niillä onkin läsnäolopakko, ehtii kaikenlaista muutakin säätää aina päivän aikana. Eri asia onkin sitten se, että kuinka paljon päivän aikana oikeastaan jaksaa tehdä yhtään mitään. Esimerkiksi eilisen suurin saavutus oli uusien lenkkareiden ostaminen, joka kuitenkin kariutui kassalla hinnan muuttuessa kaksinkertaiseksi alkuperäisestä. Koskaan kun ei tiedä, mitä mikäkin tuote maksaa ja koskevatko alennukset sittenkään sitä alekorista hamstrattua hyödykettä, jota kuluttaja sillä kertaa haluaisi.

Jotta koulusta tuttu yläastemeininki sitten jatkuisi myös vapaa-ajalla, on monista kylämme asukeista tullut mopojen onnellisia omistajia. Oikeastaan moposta puhuminen on hieman harhaanjohtavaa, sillä kyseessä taitaa olla lähinnä suomalaista kevaria vastaava ajopeli. Vajaan kuudenkymmenen euron kuukausivuokralla myös allekirjoittaneesta tuli Bandidosin harrastajajäsen ja jäsenhakemus on jo toimitettu postitse eteenpäin. Nyt ei auta muu kuin kasvattaa parta ja hervoton hervantaletti, jotta hakemus menisi läpi. Ikävä kyllä hiusten kasvattamiseen aikaa menee vielä reilusti, sillä eilinen kahden euron parturikäynti teki aika tehokasta jälkeä. Paska reissu siinäkin mielessä, että parturin ja asiakkaan välille löytyi yhteinen kieli ja lopputulos vastaa aika lailla aiottua. Myös valtaosa paikalliseen pesulaan toimitetuista likaisista vaatteista löysi tiensä puhtaina perille, joten sitä pettymysten pettymystä ja tuurin kääntymistä joudutaan vieläkin odottamaan: takana on kuitenkin vasta kaksi viikkoa ja edessä aika monta viikkoa enemmän.